Kirjainlyhenne HIV tulee englannin kielen sanoista Human Immunodeficiency Virus, suomeksi ihmisen immuunikatovirus. Hi-virus aiheuttaa hitaasti etenevän infektion, jota kutsutaan hiv-tartunnaksi tai lyhyesti hiviksi.

 

Hi-virus tunkeutuu tietyntyyppisiin veren valkosoluihin ja tuhoaa niitä. Näin elimistön oma puolustuskyky vähitellen heikkenee, ja henkilö altistuu monille erilaisille sairauksille. Tähän menee ilman lääkitystäkin yleensä vuosikausia.

 

Hiv:n tartuntatavat

 

Jos ajatellaan miesten välistä seksiä, hi-virusta esiintyy tartunnan kannalta merkittäviä määriä veressä, siemennesteessä ja esiliukasteessa. Jotta hiv voisi tarttua, jotakin niistä on päästävä riittävästi toisen verenkiertoon limakalvojen tai rikkoutuneen ihon kautta.

 

Näin voi tapahtua, jos:

• on suojaamattomassa (kondomia ei käytetä) anaaliyhdynnässä vastaanottavana osapuolena (bottom)
• on suojaamattomassa anaaliyhdynnässä sisääntyöntävänä osapuolena (top)
• saa suuseksissä esiliukastetta tai siemennestettä suuhun

Hi-virus voi tarttua myös suojaamattomassa emätinyhdynnässä, yhteisten huumeruiskujen ja -neulojen välityksellä ja äidistä lapseen raskauden, synnytyksen tai imetyksen yhteydessä. Länsimaissa riski saada hiv-tartunta veren- tai elinsiirron yhteydessä on nykyään minimaalisen pieni, sillä kaikki veri, verituotteet ja siirrettävät elimet testataan. Suomessa ei ole saatu veren- tai elinsiirron yhteydessä yhtään hiv-tartuntaa vuoden 1985 jälkeen.

 

Moniin muihin taudinaiheuttajiin verrattuna hi-virus on vaikeasti tarttuva virus, esimerkiksi hepatiitti B -virus tarttuu jopa sata kertaa helpommin ihmisestä toiseen. Yksittäisessä suojaamattomassa anaaliyhdynnässä hiv-tartunnan saaneen kanssa voi olla täysin mahdollista, ettei tartuntaa tapahdu. Mutta sen varaan ei kannata laskea, sillä hivissä on kysymys niin vakavasta asiasta.

 

Hi-virus ei tartu syljen, hien, kyyneleiden, virtsan tai ulosteiden välityksellä. Vaikka niistä voikin löytyä pieniä määriä virusta, nuo määrät ovat liian pieniä aiheuttamaan tartuntaa. Esiliukasteessa eli mieheltä kiihotustilassa ennen siemensyöksyä tulevassa eritteessä hi-virusta on vähemmän kuin siemennesteessä, mutta esiliukasteenkin välityksellä voi saada hivin tai muita seksitauteja.

 

Hi-virus ei tartu tavallisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä. Se ei tartu kättelemällä, halaamalla, hyväilemällä tai suutelemalla. Se ei myöskään tartu yhteisistä ruokailuvälineistä, WC-istuimista tai saunoista. Hyttyset tai muut hyönteiset eivät voi välittää hi-virusta.

Infektion eteneminen

 

Noin puolelle tartunnan saaneista tulee noin 1-6 viikon kuluessa tartunnasta ensioireita, jotka ovat samanlaisia kuin mitä aiheuttavat monet muut paljon yleisemmät taudinaiheuttajat kuten flunssavirukset. Oireina voi olla kuumetta, kurkkukipua, imusolmukkeiden suurenemista, ihottumaa tai päänsärkyä. Oireet voivat olla myös niin lieviä, ettei niihin kiinnitä erityistä huomiota.

 

Pelkistä ensioireista ei koskaan voi päätellä sitä, onko mahdollisesti saanut hiv-tartunnan. Sen kertoo ainoastaan hiv-vasta-ainetesti, jonka tulos on luotettava kolmen kuukauden kuluttua viimeisimmästä riskitilanteesta. Positiivinen testitulos tarkoittaa, että verestä on löytynyt hi-viruksen vasta-aineita eli henkilöllä on siis myös virusta veressään. Hän on hiv-positiivinen. Negatiivinen testitulos tarkoittaa, ettei hi-viruksen vasta-aineita löydy eli henkilöllä ei ole hiv-tartuntaa. Hän on siis hiv-negatiivinen.

 

Ensitaudin jälkeen infektio pysyy usein täysin oireettomana vuosikausia. Yleensä vasta vuosien kuluttua, hi-viruksen heikennettyä henkilön puolustuskykyä, hänelle alkaa tulla hankalampia yleisoireita kuten pitkiä ja toistuvia kuumeilukausia, merkittävää laihtumista, pitkittynyttä ripulia, voimakasta yöhikoilua tai muita infektioita kuten vyöruusua.

 

Hivin hoitoon on nykyisin käytettävissä tehokkaita lääkkeitä, joilla useimpien tartunnan saaneiden kohdalla saadaan hyviä hoitotuloksia. Nykyisin käytössä olevien lääkeyhdistelmien ansiosta hiv-positiivisen eliniän ennuste saattaa parhaimmillaan olla sama kuin mitä se olisi ilman hiv-infektiota. Lääkkeisiin voi kuitenkin liittyä monenlaisia sivuvaikutuksia, joten kehittyneen hoidon varaan ei kannata laskea, kun tekee omia valintojaan turvallisen seksin harjoittamisen suhteen.

 

Hiv-tartuntaan liittyy monia psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Monet tartunnan saaneet esimerkiksi miettivät huolellisesti, kenelle, miten ja koska omasta tartunnastaan kertovat. Sosiaalisen leimautumisen pelko on monilla voimakas. Hiv-tartunnan kanssa elämiseen saa neuvoja ja tukea mm. Aids-tukikeskuksesta.

 

Vaikka tartunnan saaneen verestä mitatut virusmäärät voidaan saada lääkehoidolla laskemaan hyvin alas, siemennesteen virusmäärät voivat olla selvästi korkeampia. Hi-virus voi siis tarttua suojaamattomassa seksissä sellaisenkin henkilön kanssa, jonka lääkehoito toimii hyvin.

 

Koska hi-virus on hyvin muuntuvainen, on jokaisen tartunnan saaneen viruskanta hiukan erilainen. Jos tartunnan saanut altistuu uusille viruskannoille, se voi nopeuttaa infektion etenemistä. Lisäksi se voi vaikeuttaa lääkehoitoa. Niinpä myös hiv-tartunnan saaneiden tulisi keskenään käyttää kondomia.

 

Hiv-positiiviset saavat muita herkemmin seksiteitse tarttuvia tauteja, sillä heidän vastuskykynsä on usein alentunut. Toisaalta hoitamattomat seksitaudit nostavat hi-viruksen määrää.

 

Jos hiv-tartunta todetaan pian sen saamisen jälkeen ja henkilö on asianmukaisen seurannan ja hoidon piirissä jo varhaisesta vaiheesta lähtien, hänen hoitoennusteensa on parempi. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun miettii hiv-testiin menoa.

 

Hiv-infektion etenemisnopeutta ja sen aiheuttamia oireita on mahdotonta ennustaa, sillä ne riippuvat niin monista tekijöistä. Yksi keskeisimmistä tekijöistä on se, onko henkilö seurannan ja lääkehoidon piirissä. Muita infektion etenemiseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. virustyyppi, henkilön oman puolustusjärjestelmän toiminta ja mahdolliset muut sairaudet.

 

Hiv-infektion hoidosta ja monista hiv-positiivisuuteen liittyvistä kysymyksistä löytyy tietoa Positiiviset ry:n nettisivuilla www.positiiviset.fi olevasta Käsikirjasta hiv-positiivisille.

 

Aids

 

Hiv-infektion viimeistä vaihetta kutsutaan aidsiksi. Hiv ja aids eivät siis ole sama asia, eikä läheskään kaikilla hiv-positiivisilla ole aidsia. Aids-diagnoosi tehdään, kun elimistön puolustuskyvyn selvästi heikennyttyä henkilölle tulee jokin hiviin liitetyistä oheistaudeista.

 

Nykyisten lääkehoitojen avulla myös aids-vaiheessa olevien virusmääriä saadaan usein selvästi alenemaan ja heidän oheistautejaan pystytään hoitamaan tehokkaasti. Näin heidän elinikänsä pitenee ja elämänlaatunsa paranee.

 

Ennen nykyisten lääkeyhdistelmien käyttöönottoa hiv-infektion arvioitiin johtavan kuolemaan keskimäärin 10-12 vuoden kuluttua tartunnasta. Nykylääkityksen aikana ei keskimääräistä elinaikaa pystytä lainkaan arvioimaan.

| Lisää...